Hetkiä ihan tavallisista agilitytreeneistä

posted in: Agility | 0

Kävipä kauniina kesäkuisena lauantai aamupäivänä niin, että Espoon Eläinfysioterapian fyssarit ja klinikkamanageri lähtivät treenaamaan agilitya.

Suunnitelmana oli treenailla lyhyitä 2-5 esteen ratapätkiä ja, koska ilma oli kesäisen aurinkoinen, innostettiin yhden puoliso mukaan kameransa kanssa. Kuvaajapuolisoa ohjeistettiin kannustavasti, kuvailepa nyt sitten sarjatulella, jotta edes joku kuva onnistuu. Treenit menivät oikein hyvin. Koirat toimivat hienosti ja ratapätkät olivat niin lyhyitä, ettei ohjaajatkaan ehtineet sössimään.

Treenien jälkeen katseltiin Eläinfysioterapian tiimin kanssa kuvia läpi ja klinikkamanageri Anni saattoi niitä selatessa alkaa harkita lajinvaihtoakin virkkaukseen, tai ehkä kuorolaulantaan.

Voisin laittaa tähän kuvia niistä hetkistä, joissa kaikki näyttää hallitulta, smoothilta, voimakkaalta ja urheilulliselta. Tuntui kuitenkin tärkeältä tuoda esiin niitä hetkiä, kun kaikki ei mene kuin Strömsössä. Niitä ihan tavallisten agilitytreenien tavallisia hetkiä, joita puoliso oli nyt sarjatulena tykittänyt talteen.

Kuvissa esiintyy neljä koiraa, joiden fysiikka on hyvä.

Agility on HC-laji koiralle

Vaikka me ohjaajina, koiran kouluttajina, fysiikasta vastuullisina osapuolina tekisimme kaiken oikein, emme mitenkään voi välttää tilanteita, joissa koiran kehoa kuormitetaan agilityssa nivelten ääriasennoilla, jotka altistavat loukkaantumisille. Agilityssa koiran on pystyttävä tuottamaan voimaa myös näissä nivelten ääriasennoissa.

 

  Lihaksen revähdys sattuu aina, kun voima ei riitä.

Jokaiseen revähdys- ja venähdysvammaan liittyy tilanne, jossa lihas on venyttynyt, eikä kyseessä olevan lihaksen voimantuotto riitä hallitsemaan voimaa, joka siihen kohdistuu, vaan se repeää. Jos lihaksen voimaominaisuudet on hiottu korkealle tasolle, kestää se paremmin näitä äärimmäisiä tilanteita.

Jos siis koirallesi (tai vaikkapa itsellesi) sattuu ihan tällaisissa perustreeneissä revähdys, tulisi lihas kuntouttaa entistä vahvemmaksi, koska sen voimaominaisuudet eivät ole riittäneet tavanomaiseen lajinomaiseen kuormitukseen. Jos se kuntoutetaan entiselle tasolle, menee hetki, ja sinulla on tiedossa uutta saikkua, joko saman lihaksen tai toisen revähdyksen kanssa.

On tietenkin eri asia, jos koira näkee naapuriradalla oravan ja päättää hypätä aidan yli sitä jahtaamaan, mutta jää aitaan kiinni ja reväyttää reitensä. Kyseessä ei ole tavanomainen tilanne ja lihakselta olisi vaadittu ylivoimaisen suuri voima kestämään erittäin poikkeuksellinen kuormitus. Mutta, jos koiran iliopsoas ratkeaa ihan perushypyllä, on sen voima ollut liian heikko.

Meillä oli siis ihan ”tavalliset” treenit, ei haettu ääritilanteita, eikä äärikuormitusta. Koirat ovat perusterveitä. Treenien jälkeen kenellekään ei herännyt ajatusta koiran mahdollisesta loukkaantumisesta tai edes poikkeuksellisen suuresta kuormituksesta. Näistä kuvien tilanteista yhdestäkään ei olisi tuomarin käsi heilahtanut. Siitä huolimatta jokaisesta neljästä koirasta löytyi kuvia hallinnan rajamailta. Oli hetkiä, jolloin koira ponnistaa rimasta, koiran kaikki neljä jalkaa ovat matkalla eri suuntiin, tai koira on kepeillä jalat solmussa ja toinen silmä kiinni. Koska koirien fysiikka on hyvä, ei nämä tilanteet aiheuttaneet kohtuutonta vaaraa tai loukkaantumista. Yhdestäkään koirasta ei löytynyt treenien jälkeen poikkeavaa. Niiden voima riitti hallitsemaan nämä tilanteet.

HC-laji vaatii HC-jumppaa

Se miten rakennetaan koiralle fysiikka, joka kestää lajinomaisen kuormituksen turvallisesti, on peruskunnon treenaamisen lisäksi harjoitteet, joista saadaan vaikutuksia niihin agilityn tilanteisiin, kun hallinnan menetys on lähellä. Tottakai pohjataidot ja fysiikka rakennetaan koiralle ensin, riippumatta iästä, mutta koiran, joka tekee agilityn kaltaista lajia, pitäisi pystyä haastavampiinkin fysiikkaharjoitteisiin. Harjoitteisiin, joissa haetaan lajinomaista kykyä tuottaa voimaa nivelten ääriasennoista. Jos koiran voima loppuu kolmella kyykyllä, ei se yksinkertaisesti ole mitenkään riittävällä tasolla 30 hyppyyn.

Lajikuormituksen huomioiminen fysiikkaharjoittelussa

Voima on siitä yksinkertainen ystävä, että se kehittyy parhaiten juuri siinä liikkeessä, missä sitä harjoitellaan, sillä lihastyötavalla, millä sitä harjoitellaan ja sillä nopeudella, millä sitä on harjoiteltu (Keränen, 2020). Jos harjoittelemme epälajinomaisia fysiikkaharjoitteita, kuten vaikkapa passiivista ristikkäisten jalkojen nostoa, ei mikään lajinomainen ominaisuus kehity. Mikään agilityn hetki ei vaadi 30 sekunnin ohjaajan käsillä röhnöttämistä. Tai, jos jumppaamme sivutaivutuksia niin, että koira on puserrettuna takapäästään jalkojemme väliin. Onnea, jos olet hionut oman fysiikkasi sille tasolle, että ehdit radalla pusertamaan koirasi takapään jalkojesi väliin jokaiseen radalla tapahtuvaan käännökseen. Siitäkään tuomari ei tykkää.

Agilityn ratasuoritus vaatii koiralta itsenäistä kykyä äärimmäisten tilanteiden hallintaan. Silloin tätä ominaisuutta tulee harjoittaa myös agilitykoiran fysiikkaharjoittelussa suunnitelmallisesti. Jos koira ei pysty sivutaivutukseen tai tiukkaan ympyrään rauhallisesti namin perässä, on ihan turhaa edes harjoitella kääntymisten tiivistämistä radalla. Jos koira ei ole aiemmin harjoitellut, niin toki voit lähteä perustason harjoitteista liikkeille, mutta urheilukoiraa ne eivät enää kehitä.

Vammojen ennaltaehkäisy ottaa ihan varmasti omistajalta aikaa, eikä se aina ole helppoa. Joudut käyttämään huomattavan paljon enemmän aikaa kuin omaan kyykkäämiseen, koska koiralle joutuu fysiikkaharjoittelussa opettamaan asioita. Harmillisesti ne eivät korjaa polvikulmaa pyynnöstä, ellet ole erikseen opettanut sitä. Ennaltaehkäisevä ja kehittävä fysiikkaharjoittelu on kuitenkin kokemukseni mukaan taatusti hauskempaa, helpompaa ja halvempaa, kuin vammojen hoito eläinlääkärin ja kuntoutuksen parissa.

Tästä syystä koiran fysiikka kannattaa rakentaa sellaiseksi, että se kestää kuvien kaltaiset tilanteet ilman loukkaantumista. Käännetäänpä tämä siis positiiviseksi nyt myös Annille, joka vielä toipuu järkytyksestään.

 Yksikään agilitykoira ei välty tilanteilta, joissa sen kehon kapasiteetti viedään hallinnan rajamaille. Sinä päätät riittääkö sen voima hallitsemaan ne tilanteet.

P.S. Someen jaettiin treeneistä nämä kuvat:

Lähteet:

Keränen, T. 2020. Urheilijan kuormitusfysiologia ja paranemisprosessit – Kurssimateriaalit.