Sara Saarenmaa toteutti ollessaan Espoon Eläinfysioterapialla harjoittelussa kesällä 2021 tutkimuksen liittyen agilitykoirien mittauksiin yhteistyössä Suomen Agilityliiton ja Espoon Eläinfysioterapian kanssa. Mittauksiin liittyen on vallalla useita erilaisia uskomuksia, kuinka siihen mahdollisesti voitaisiin vaikuttaa koiraa hieromalla, tai kuormittamalla ennen mittaustapahtumaa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko mittausta edeltävällä toiminnalla vaikutuksia mittaustuloksiin. Aihe on herättänyt paljon keskustelua varsinkin niin sanottujen rajatapauskoirien omistajissa. Rajatapauskoirista puhutaan, kun koira on kooltaan +-1cm kokoluokan rajasta. Suomen Agilityliitto kirjoittaa mittaamiseen liittyvissä ohjeissaan seuraavasti: ” Suosituksena on koiran riittävä liikuttaminen ennen mittausta, jotta sen lihaksisto olisi luonnollisen rento mittausta varten. ”
Tutkimukseen otettiin mukaan yhteensä 12 koiraa, jotka kilpailevat mini- tai maksiluokassa. Koirat olivat jo aiemmin virallisesti mitattuja, eikä niiden mittaustulokset olleet rajatapauksia. Koirille tehtiin korkeusmittaukset kolmessa eri tilanteessa; lepopäivän jälkeen, agilitytreenin jälkeen ja vesijuoksua seuranneen manuaalisen käsittelyn jälkeen. Lepopäivän ja agilitytreenin jälkeinen mittaus tehtiin Ojangon koiraurheilukeskuksen alueella Border Agility Teamin kentillä ja vesijuoksua seuranneen manuaalisen käsittelyn jälkeinen mittaus tehtiin Espoon Eläinfysioterapian tiloissa. Mittaukset suoritti kaksi Suomen Agilityliiton virallista tuomaria. Tuomarit olivat samat jokaisena mittauspäivänä. Jokaiseen mittaukseen oli varattu noin viisi minuuttia aikaa per koira, joka on myös virallisissa mittauksissa Suomen Agilityliiton suositus.
Tuloksia analysoitaessa täytyy muistaa, että tämän tutkimuksen otanta on hyvin pieni, 12 koiraa. Selkeitä ja johdonmukaisia havaintoja, jotka toistuisivat suurimman osan koirien kohdalla ei tässä tutkimuksessa saatu.
Tuomareiden mittaustulosten suunta oli yhteneväinen. Kun toinen tuomari sai koirasta agilityn jälkeen korkeamman, niin sai myös toinen tuomari. Tuomareiden saman kierroksen mittauksissa oli kuitenkin suurimmillaan 2,8cm ero saman koiran kohdalla. Ero on merkittävä, sillä se saattaa rajata koiran virallisessa mittauksessa ulos rajatapaukseksi määrittämisestä, jolloin koira määräytyy suoraan tiettyyn kokoluokkaan, saamatta uusintamittausta.
Mittaustuloksissa oli selkeitä vaihteluja molemmilla tuomareilla heidän saman koiran peräkkäisissä mittauksissakin. Mittaustulokset vaihtelivat enemmän Ojangossa tehtävissä mittauksissa, joten voi päätellä, että mittaukset, jotka tehtiin paikassa, jossa koirien vire oli kohonnut, aiheutti myös enemmän eroja mittaustuloksiin. Olisikin siis tärkeää miettiä, millaisessa paikassa mittaukset tulisi järjestää, jotta taattaisiin yhdenvertaiset ja rauhalliset olosuhteet kaikille mitattaville koirille. Mittauspaikka olisi hyvä järjestää niin, ettei siltä ole näköyhteyttä esimerkiksi agilityradalle.
Mittaustulokset saman tuomarin kohdalla heittivät eniten ennen agilityä tehtävässä mittauksessa, joten on mahdollista, että koirat seisovat agilityn jälkeen rennommin pöydällä. On myös mahdollista, että sekä koirat että tuomarit tottuivat mittaukseen mittausten edetessä ja tästä syystä mittaukset heittävät vähemmän myöhemmissä mittauksissa.
Ennen viimeistä mittauspäivää omistajille ei ollut ohjeistettu mitään koirien liikuntaan liittyvää, jolloin koirat ovat voineet viettää päivän ennen vesijuoksua ja käsittelyä hyvin eritavoilla. On myös syytä pohtia, oliko lepo- ja agilitypäivän mittausten helteellä osuutta mittaustuloksiin. Olisikin mielenkiintoista toteuttaa vastaava tutkimus talvella pakkasilla ja katsoa vaikuttaako lämpötila.
Tuomareiden välillä samalla mittauskierroksella tapahtunut 2,8cm heitto mittauksissa on suuri, joten on myös tärkeä pohtia pitäisikö tuomareiden mittauskäytäntöjä pyrkiä vielä yhdenmukaistamaan ja rajatapaus koiran määritelmää laajentaa nykyisestä +-1 cm:stä. Koiran rakenteen anatomisella tuntemisella on merkitystä, sillä koiran lapaluun asennolla sekä kyynär- ja värttinäluun välisen nivelkulman suuruudella, on merkitystä koiran mittaustuloksiin.
58% koirista oli korkeampia vesijuoksun ja manuaalisen käsittelyn jälkeen verrattuna lepopäivän jälkeiseen mittaukseen ja 61% koirista oli suurempia agilitysuorituksen jälkeen verrattuna lepopäivän jälkeiseen mittaukseen, joten tästä voi päätellä, että kuormituksen jälkeen suurempi osa koirista on korkeampia kuin ennen kuormitusta. Kuormituksen keskimääräinen vaikutus mittaustulokseen jää kuitenkin kohtalaisen pieneksi yksittäisen koirankin kohdalla. Agilityliiton ohjeistus koiran valmistautumisesta mittaukseen oli riittävän liikuttamisen tarjoaminen koiralle ennen mittausta. Tutkimuksen pohjalta kovallakaan liikunnalla (tutkimuksen agilitysuoritus) ei saavuteta merkittäviä eroja mittaustulokseen, joten ohjeen mukaista ”riittävää” ei ole mitään syytä ylitulkita kovan rasituksen suuntaan.
Päättelyssä on lisäksi otettava huomioon, että keskimääräisesti säkäkorkeuden muutos jää selkeästi mittauksen virhemarginaalia pienemmäksi, joten kattavampi tutkimus asian selvittämiseksi olisi tarpeen.
Tarkemmin tutkimuksen menetelmiin ja suoritustapoihin voi tutustua lukemalla koko tutkimusraportin tästä linkistä RAPORTTI.
Lämmin kiitos kaikille tutkimukseen osallistuneille koirakoille, mittaaville tuomareille, Espoon Eläinfysioterapian Ulla Tuomelle, Marko Huikurille ja Sanna Saariselle, ystävilleni Karita Koskelaiselle ja Anna Heinoselle, Border Agility Teamille sekä Suomen Agilityliitolle. Teidän ansiostanne tämä tutkimus oli mahdollista toteuttaa!